Mielenterveysongelmat yleistyvät yhteiskunnassamme ja nuoret omaiset sairastuvat itse mielenterveysongelmiin yhä nuoremmassa iässä. Mielenterveysongelmat koskettavat jossain elämän vaiheessa noin puolta suomalaisista. Jos me emme ole itse omaisia, tunnemme kuitenkin jonkun tai tulemme tuntemaan jonkun, jotta mielenterveysongelmat koskettavat itse tai omaisena. Välillisesti mielenterveysongelmat koskettavat meitä kaikkia, mikä myös tarkoittaa, että meillä jokaisella on vastuu tukea niitä henkilöitä, jotka sitä tarvitsevat.
Tutkimusten mukaan joka neljäs lapsia ja nuori kasvaa perheessä jossa on mielenterveys – ja/tai päihdeongelmia. Usein omaisten ongelmia ei huomioida terveydenhuollossa tarpeeksi, mutta on kuitenkin tärkeä muistaa, että lapsella tai nuorella joka kasvaa kodissa jossa on mielenterveys – ja/tai päihdeongelmia on myös suurempi riski sairastua itse. Mielenterveysongelmat siirtyvät usein myös sukupolvelta toiselle ja melkein puolet, noin 46% omaisista ovat riskissä masentua itse. Masentuneiden vanhempien lapsista jopa 60% sairastuu alle 25- vuotiaana.
Riski sairastua itse on siis suurempi kuin muulla väestöllä. Eli mielenterveysongelmat eivät ainoastaan kosketta sairastunutta, vaan on kriisi myös muille perheenjäsenille. Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu ja uusi elämäntilanne vaikuttaa myös omaisen jaksamiseen.
Perheessä, jossa on mielenterveysongelmia roolit ja vastuunjako muuttuu. Riski on suuri, että lapsi ottaa suuren vastuun, joka ei alun perin kuulunut hänelle. Lapsi joutuu kasvamaan aikuiseksi liian aikaisin ja ottamaan roolin joka ei edistä lapsen kehitystä. Suuren vastuun ottaminen ja varttuminen perheessä jossa on mielenterveysongelmia voi herättää nuoressa vaikeita tunteita, kuten pelkoa, syyllisyyttä, huolta, ahdistusta, voimattomuutta ja surua. Vaikea elämäntilanne vaikuttaa yksilön turvallisuuden tunteeseen ja mahdollisuuksiin pärjätä elämässä eteenpäin. Kuinka paljon elämäntilanne vaikuttaa ja jos itse sairastuu, on yksilöllistä. Vanhemman mielenterveys – ja/tai päihdeongelmista huolimatta lapsi tai nuori saattaa pärjätä kuitenkin hyvin.
Mielenterveysongelmia kohtaan on paljon ennakkoluuloja ja mielenterveysongelmat yhdistetään usein häpeään ja syyllisyyden tunteeseen. Häpeän ja syyllisyyden tunne vaikeuttavat myös mielenterveysongelmista puhumiseen, mikä taas vaikeuttaa omaisten tilannetta, sillä he eivät uskalla olla yhtä avoimia tilanteestaan tai tunteistaan. Tämä johtaa taas usein yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuteen. Nuoret omaiset tarvitsevat enemmän tukea ja auttaaksemme heitä meidän pitää puhua näistä asioista avoimesti. Meidän pitää puhua mielenterveysongelmista, vähentääksemme stigmaa joka siihen liittyy. Puhumalla ja jakamalla kokemuksia toistemme kanssa voimme vaikuttaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteen vähentämiseen. Puhumalla voimme myös vähentää syyllisyyttä ja häpeää, jota omaiset saattavat tuntea. Se taas voi vähentää huolta ja lisätä ymmärrystä. Omaiset tarvitsevat lisää tietoa sairauksista ja mielenterveysongelmista tarvitaan lisää tietoa ympäri maailmaa.
Tukeaksemme nuoria omaisia meidän pitää tietää miten tunnistamme ja tuemme heitä. Merkkejä siitä, että nuorella on ongelmia kotona, on monia ja ne näyttäytyvät eri tavoin. Tässä artikkelissa mainitaan muutamia merkkejä siitä, miten voit tunnistaa nuoren joka voi huonosti läheisen mielenterveysongelman vuoksi. Ensimmäinen merkki jonka voi huomata on, että nuoren mieliala tai käyttäytyminen muuttuu, tällaisia muutoksia voi olla mielialavaihtelu, nuori reagoi ulospäin, itsetuhoisuus, vetäytyminen, nuori vaikuttaa ahdistuneelta, huolestuneelta tai stressaantuneelta. Nuori voi vaikuttaa poissaolevalta, hänellä voi olla vaikea keskittyä tai hän voi olla väsyneempi kuin yleensä. Väsymys voi johtua muuttuneista unitavoista. Koulussa voit huomata, että nuori on alisuorittaja, hänen suorituksensa on todella vaihtelevaa tai sitten nuoresta tuleekin äkkiä ylisuorittaja. Moni koulupoissaolo ja useat myöhästymiset voivat myös olla merkki siitä, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Nuori saattaa myös vältellä perheensä sisäisistä asioista puhumista. Merkkejä on monia ja tukea tarvitsevaa nuorta voi olla vaikea tunnistaa, mutta ota oma huolesi vakavasti ja muista, että sinä voit olla tärkeä aikuinen ja tehdä jotain merkittävää nuoren elämässä.
Näiden merkkien lisäksi on hyvä myös olla tietoinen neljästä roolista, joita nuori saattaa käyttää, kun perheessä on mielenterveys – ja/tai päihdeongelmia. Roolit ovat: sankari kapinallinen/syntipukki, seinäruusu ja klovni. Sankari voi olla se joka on reipas koulussa, se joka hoitaa kotityöt ja se joka on aina reipas ja valmiina auttamaan. Kapinallinen/syntipukki nähdään usein koulun ”ongelma nuorena” tai perheen mustana lampaana, koska nuori reagoi ulospäin. Seinäruusu vetäytyy ja ei halua olla tiellä. Seinäruusu yrittää olla näkymätön. Klovni on koulun hauskin oppilas tai perheen hauskuuttaja, hän yrittää vitsien kertomisella unohtaa kaaoksen ympärillään.
Nämä nuoret tarvitsevat turvallisia aikuisia elämäänsä, aikuisia joihin he voivat luottaa ja kertoa tilanteestaan. Jokaisella meistä on tarve tulla kuuluksi, nähdyksi ja kokea, että meitä kuunnellaan. Kaikkein tärkeintä nuorten omaisten tukemisessa on että me aikuiset uskallamme kysyä uudelleen ja uudelleen, uskallamme aloittaa vaikeat keskustelut ja uskallamme kuunnella vastauksen. Kukaan ei pysty yksin rikkomaan mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, mutta voimme tehdä sen yhdessä. Mitä useampi meistä uskaltaa puhua aiheesta, sitä helpommaksi teemme kynnyksen hakea apua omaisena.
Johanna Snellman, sosionomiopiskelija ja harjoittelija FinFami Pohjanmaa ry:ssä.