Kun olin teini-ikäinen, tapasin täysi-ikäisen pojan ja ihastuin täysin häneen. Useimmat varmaan muistavat minkälaista nuorena ihastuminen on. Se on ainut asia, jolla on merkitystä, siinä tunteet sokaisevat ja lumoavat ihmisen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kaikki meni todella nopeasti ja aloimme tapailemaan oikeastaan heti. Huomasin hyvin nopeasti, että kaikki ei ollut ihan niin kuin pitäisi, kuvioissa oli mukana paljon alkoholia, paljon traumaa. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin se oli aluksi jännittävää, halusin pelastaa hänet. Ensimmäiset kuukaudet olivat hektisiä ja sinä aikaan sattui ja tapahtui, se oli kyllä elämäni tapahtumarikkainta aikaa. Syy, joka sai minut jäämään, vaikka aloin tuntemaan syvää ahdistusta ja sain paniikkikohtauksia, oli sokea rakkaus ja ajatus siitä, että hänellä ei ollut ketään muuta, joka välitti hänestä mutta myös se, että ensimmäisten kuukausien aikana hän otti apua vastaan ja lupasi lopettaa juomisen. Sen hän myös teki, mutta ei kestänyt kovin kauaa ennen kuin alkoholi oli jälleen kerran osa meidän parisuhdettamme.
Minun kokemukseni
Minä jouduin usein hoitamaan häntä, kun hän oli sammunut jonnekin, ostaa ruokaa, fiksata hänen asuntonsa, muistuttaa häntä hoitamaan laskut jne. Tunsin jatkuvaa huolta ja ahdistusta siitä, koska ja kuinka paljon hän tulee juomaan sinä päivänä tai mitä hän tänään keksii. Yritin ylipuhua hänet lopettamaan alkoholin käytön uudestaan ja uskoin rehellisesti, että jos vain huolehdin ja rakastan häntä tarpeeksi, niin hän muuttuu. Hän hengaili paljon muiden kanssa, joilla oli päihderiippuvuus tai muuten ongelmallisten henkilöiden kanssa. Tämä johti moneen huolestuttavaan ja turvattomaan tilanteeseen. Poikaystävälläni oli asunto, jossa vietimme paljon aikaa ja muistan kuinka sinne usein tuli puolituttuja juomaan. Silloin tunsin aina itseni turvattomaksi ja odotin vain, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Tämän ajanjakson aikana sain todistaa tappelua, pahoinpitelyä, kiristystä, huumeiden käyttöä, törkeää liikenteen vaarantamista ja useita vastuuttomia aikuisia ihmisiä. Tuolloin minä mietin usein, kuinka minä teininä voin olla niin paljon fiksumpi ja vastuullisempi kuin kaikki nämä aikuiset ihmiset ympärilläni.
Aikuisten rooli
Mietin edelleen aina välillä sitä, että kukaan ei tehnyt tilanteelleni mitään. En nimittäin pelännyt puhua asiasta, useat ystävät tiesivät tasan tarkkaan, kuinka asiat olivat ja osa sai jopa itse vaikutuksia kaikesta. Vanhempani tiesi poikaystäväni tilanteesta ja riippuvuudesta, mutta eivät kyllä tienneet ihan, kuinka huonosti asiat olivat. Kerroin poikaystäväni alkoholiongelmista mutta kaunistelin asioita. En esimerkiksi kertonut kaikista turvattomista tilanteista joihin olin joutunut ja selitin koko ajan, kuinka hän yrittää parantaa itseään ja ei juo yhtä paljon. Sisimmässäni tiesin, että jos kerron koko totuuden, he yrittävät pitää minut erossa hänestä. Sitä en halunnut, en ollut valmis ymmärtämään, että en voi muuttaa häntä enkä halunnut pilata suhdettani vanhempiini. Hain paljon apua muilta aikuisilta, koska koin niin syvää ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Minulla oli suuri tarve puhua asiasta. Kerroin muutamalle opettajalle tilanteestani koska minulla ei mennyt niin hyvin koulussa. Olin usein puhumassa koulun terveydenhoitajalle, hänestä tuli merkittävä aikuinen minulle. Hänelle olin todella avoin voinnistani ja tilanteestani ja hän yritti myös saada minut menemään eri paikkoihin, jossa voisin saada enemmän apua. Yritin käydä nuorisoasemalla juttelemassa mutta sain niin huonoa kohtaamista, että kieltäydyin menemästä uudestaan. Minulla on vielä tänään vaikea ymmärtää miksi kukaan ei tehnyt mitään, olin teini, poikaystäväni oli aikuinen, jolla oli riippuvuus. En usko, että kukaan ymmärsi, kuinka vakava tilanne oli, kuinka huolestuttavaa ja turvatonta kaikki tämä oli minulle ja mitä kaikkea minulle olisi voinut käydä.
Kuudes aisti
Sanoin usein, että minulle on kehittynyt kuudes aisti. Huomasin heti kun poikaystäväni oli juonut alkoholia, vaikka kyse olisi ollut vain yhdestä tai parista kaljasta. Alussa kun kysyin häneltä, jos hän on juonut, hän valehteli, mutta hän huomasi kyllä aika nopeasti, että se ei kannata koska tiesin jo totuuden. Muistan sanoneeni, että näen sen silmistä ja huomaan sen käytöksessä mutta kukaan muu ei nähnyt sitä. Luulen että kyse on siitä, että kun elät henkilön kanssa, jolla on riippuvuus, opit seuraamaan heidän käytöstänsä niin hyvin että huomaat pienimmänkin poikkeaman käytöksessä. Tosiasia on, että ihmisen käytös muuttuu juodessa alkoholia ja se voi jo muuttua pienestä määrästä. Voin vielä tänä päivänäkin huomata, että minulla on tämä aisti jäljellä. Voin joskus huomata, kun nykyinen puolisoni on ottanut kaljan tai pari, vaikka hänellä ei ole mitään alkoholiongelmaa. Tunne kun huomaan että hän on juonut tuo myös pienen shokin ja tapaan silloin kysyä häneltä että ”oletko juonut?” ja yleensä hän vastaa myönteisesti. On todella mielenkiintoista kuinka tällaiset pienet asiat nousevat pinnalle välillä, vaikka en tänä päivänä joudu olemaan varpaillani ja tunnustelemaan tilannetta koko ajan.
Kuinka tämä on vaikuttanut minuun tänään
Minulla on vaikea kuvitella, minkälainen olisin henkilönä, jos en olisi käynyt tätä kaikkea läpi. Tällä on ollut suuri vaikutus minun teini-ikääni ja aikuiselämän alkuun. Olen kärsinyt pääsääntöisesti syvästä ahdistuksesta, stressistä ja paniikkikohtauksista. Olen todella iloinen siitä, että minun ei ole ikinä tarvinnut tuntea tilanteestani häpeää. Olen uskaltanut hakea apua ja parisuhteen päätyttyä menin ammattilaiselle käsittelemään kokeneeni asiat. Tämä on kyllä ollut minun pelastukseni, että olen aina uskaltanut hakea apua ja puhua asioista. Se että menin parisuhteen päätyttyä vielä ammattilaiselle hakemaan apua ahdistukseen ja traumaan minkä tämä on jättänyt, on kyllä auttanut minua eteenpäin ja suuntaamaan katse tulevaisuuteen. Joskus ahdistus voi tulla esiin tilanteissa, jossa alkoholi on läsnä ja tunnelma huono, niin kuin kehoni reagoisi siihen ja uskoisi että jotain pahaa on tapahtumassa. Muuten sanoisin, että tämä on vahvistanut minua. Haluan edelleen auttaa ihmisiä, ja tämä on jotain, mikä kuuluu luonteeseeni, mutta nyt tiedän, miten autan ensisijaisesti itseäni. Tosiasia on, että et voi laittaa jonkun toisen tarpeita ennen omiasi ja voida hyvin samalla. Mutta sinä voit auttaa toisia, tiettyyn pisteeseen asti ja edelleen voida itsekin hyvin.
Anonyymi