Olen 39-vuotias mies, lähihoitaja ammatiltani, erikoistunut mielenterveys- ja päihdetyöhön. Olen työskennellyt enimmäkseen vanhustyön parissa, mutta halusin mielenkiinnosta kouluttautua tälle alalle. Kerron tässä hieman elämästäni, miten sairastuin psyykkisesti ja mitä muuta siitä seurasi.

Sairastuin työuupumukseen yli 5 vuotta sitten. Eräänä työyönä päässä vaan pimahti, että nyt riitti, en jaksa tätä enää. Työn palkitsevuus oli mennyt pitkään jo väärään suuntaan. Ylityöt ja kiire oli lisääntynyt, tauot oli lyhentynyt, palkkaa oli pienennetty yölisistä ja jopa työilmapiiri oli myrkyttynyt yhden työntekijän vuoksi. Töitä oli muutenkin vähennetty huomattavasti sijaisena, koska palkkauskäytäntöjä oli muutettu siten, että sijaiset otetaan ensisijaisesti talon sisältä eikä ulkopuolelta. Vaikka olin ollut vuosia siellä sijaisena, tunsin ettei minua enää tarvita. Työn motivaatio oli selvästi alentunut ja itsetuntoni oli alamaissa.

Työuupumus eli burnout

Menin ensimmäistä kertaa työterveyteen käymään aamulla ja sanoin, että ”tuntuu että sairastan masennusta tai jotain”. Minut otettiin hyvin vastaan ja pääsin heti käymään hoitajalla. Vastaanotolla minulta kysyttiin, että olenko huomannut, että toinen silmäni on punainen. Katsoin itseäni peilistä ja huomasin sen itsekin. Lepopulssini oli 110–120, enkä kyennyt rauhoittumaan ja koin hieman paniikkia. Verenpaineenikin otettiin, se oli epätavallisen korkea, jotain 190/110. Hoitaja antoi minulle 2 viikkoa sairaslomaa. No eihän se riittänyt mihinkään. Pääsin työterveydessä lopulta käyttämään kaikki mahdolliset lääkärin, psykologin ja hoitajan vastaanotot, ne mitkä olivat ilmaista. Otin kaiken avun aluksi vastaan, mutta sitten piti miettiä muuta paikkaa ja/tai palata töihin tms.

Masennus

Minua ei tehnyt enää ollenkaan mieli samalle alalle töihin, enkä tiennyt mitä tehdä seuraavaksi. Oli aikaa ajatella asioita, ehkä liikaakin. Masennuin. Rupesin ajattelemaan asioita, mitkä vaivasivat mieltäni. Kotona tehtävät askareet rupesivat kasaantumaan. Pitäisi siivota asuntoa, imuroida, käydä pyykillä, hoitaa tiskit. Autoa pitäisi korjata, käydä katsastamassa. Miten maksaa laskut, keksiä rahantulolähde. Kaikenlaista pientä, kuten lampunvaihto ja wc-paperin haku kaupasta osoittautui vaikeaksi. Ruokaakin pitäisi hakea samalla, ja mitä sitä edes tekisi ruoaksi. Ei jaksa tehdä. Ei viitti, voisi vaan olla sohvalla, mennä ehkä takaisin maate. Ei nukuta, mutta väsyttää. Kaikki rupee ärsyttää, mikään ei kiinnosta, voisi vain katsella telkkaria. Sieltäkään ei tule kyllä yhtään mitään. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitään ei jaksa, eikä ole energiaa. Turhauttavaa.

Itsehoito ei toiminut

Rupesin vetämään roskaruokaa ja kaljaa. Lihoin, laiskistuin entisestään. Ennen sentään kävin kuntosalilla edes säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt en piitannut edes ulkonäöstäni. Kävin suihkussakin vain ehkä kerran kahdessa viikossa pesemässä hiukseni. Välillä laitoin vain hieltä haisevat verkkarit ja t-paidan päälle ja lähdin käymään kaupassa. Stressaavat ajatukset tulevasta ja tekemättömistä tehtävistä pystyi siirtämään, kun haki vain lisää kaljaa kaupasta ja nopeita hiilihydraatteja ja rasvaa mm. pitsan muodossa. Hetken oli aina hauskaa. Stressi ja ahdistus poissa, mutta seuraavana päivänä samat ongelmat edelleen edessä.

Ammatillinen apu

Kävin hakemassa itselleni ammatillista apua. Eihän nykyisestä elämäntyylistä enää mitään tullut. Taloudellista apua hain ensin Kelasta ja soskasta. Laitoin viestiä moneen paikkaan, kun sain itseni sellaiseen työmoodiin, että nyt jaksan tehdä jotain järkevää ja aikaansaavaa. Soskasta sain neuvon hakeutua psykologille. Menin sinne ja sain kerran viikossa purkaa mieltäni tuntemattomalle. Se tuntui auttavan aluksi, mutta psykologini ja psykiatrikin vaihtui parin vuoden sisään monesti, jolloin sain aloittaa tarinani aina alusta. En välillä tuntunut edistyvän ollenkaan missään asiassa. Moni asia oli jäänyt pysyvästi stressaamaan mieleeni. Esimerkiksi kaikki asiat mitkä aiheuttivat minulle taloudellista vahinkoa ja ongelmia, olivat silti vahvasti läsnä. Peliriippuvuus, pienet tulot ja vanhat pankkilainat opintolainoineen jyrsivät ahdistunutta mieltäni. Sain haettua lopulta apua Velkaneuvonnasta ja Peluurista. Halusin lopettaa rahapelien pelaamiset, päästä velkajärjestelyyn ja saada raha-asiani kuntoon. Tänä päivänä olen saanut nuo sentään pois stressilistalta, joka on suuri helpotus tämänhetkiselle elämäntilanteelleni. Harvoin osaa arvostaa niitä itsestään selviä asioita, niin tämä on kyllä helpottanut stressiä ja elämässä pärjäämistä isoin askelein.

Lääkehoito

Lääkinnällistä apua olen saanut nyt moneen vaivaan. Monia lääkkeitä on kokeiltu ja monia otetaan edelleen. Sanotaan ettei kukaan mikään lääkärin koekaniini halua olla, mutta kaikki lääkkeet eivät sovi vain kaikille, ja toiset lääkkeet toimivat toisilla paremmin kuin taas toisilla. Lääkkeitä menee mm. univaikeuksiin ja nukahtamisongelmiin, sekä masennus- ja ahdistusoireisiin. Diabetesta sekä korkeaa kolesteroliakin meinaa pukata, joten pitäisi niihinkin pian lääkkeitä ottaa. Haluan päästä kaikista lääkkeistä lopulta eroon, mutta ei tule hätäillä niiden kanssa, ettei tule myöskään takapakkia. Jotkut lääkkeet saa tietysti pois, kunhan hankkiutuisi parempaan fyysiseen kuntoon ja laittaisi ruokavaliota parempaan uskoon, tiedän sen. Fyysinen ja henkinen kunto kulkee kuitenkin käsi kädessä. Itsekuri ja -luottamuksen kohottaminen vaatiikin hyvää päätä ja mielenterveyttä.

Opetus

Olen oppinut, että ei kannata olla missään ongelmissa yksin. Pyytämällä saa apua, eikä kysyminen maksa mitään. Alkoholismi, mielenterveysongelmat, huono fyysinen kunto, ja taloudellisetkin ongelmat, voivat helposti aiheutua toinen toisistaan. Nykyään saa onneksi niin helposti tietoa netistä, moneenkin sairauteen liittymissä kysymyksissä, että ei tarvitse yrittää esittää ”normaalia” ja selviytyä yksin hiljaisuudessa. ”Ennen oli kaikki paremmin” ei nyt sovi tähän asetelmaan. Jos haluat tehdä itsellesi jotain, pitää vaan saada motivaatiot ja tavoitteet kohdalleen ja ottaa itsestä niskasta kiinni. No, se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Pitää vain yrittää oppia omista virheistään, ottamaan rauhallisemmin, ja kuunnella omaa kroppaansa. ”Kyllä se siitä.” ”Kyllä kaikki onnistuu lopulta.” ”Kaikki tulee järjestymään.” ”Hiljaa hyvä tulee.” Hoe itsellesi jotain mantraa, vaikka se kuulostaisikin imelältä, elämässä pitää olla huumorintajua.

Oireet ja merkit

En suosittelisi ketään hankkimaan työuupumusta, jos tuntuu, että on sille matkalla. Burnout ei ole leikin asia eikä ole ”kahden viikon sairasloman mittainen”. Oireet ja merkit kannattaa laittaa silmän ja korvan taakse, jottei niitä huomattaisi liian myöhään. Nämäkin oireet löytyvät helposti ”googlettamalla”, mutta tässä muutama huomio.

Työuupumuksen oireita ovat mm.

  • Voimakas yleistynyt jaksamattomuus ja väsymys; kyynistyminen ja alentunut ammatillinen itsetunto
  • Työpaikalla on epäselvät roolit ja/tai ristiriitaiset tavoitteet
  • Työsuoritusta ei arvosteta tai huomata tai työn tulosta on vaikea nähdä
  • Työstä ei makseta tarpeeksi palkkaa, kun miettii työpanosta
  • Vaikea tuntea onnistumisia
  • Jatkuva negatiivinen palaute.

Lisäksi jos:

  • Omaat vähäisiä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhösi, työmenetelmiin ja työn tekemisen tapoihin (monimutkainen päätöksenteko, epäselvät prosessit ja turha byrokratia)
  • Yhteistyövaikeudet ja liiallinen työpaikan sisäinen kilpailu
  • Työkaverien tai esimiesten huono käytös
  • Suuri vaihtuvuus työntekijöissä esim. liikaa eri sijaisia
  • Epävarmuus työsuhteen jatkosta.

 

Burnout ei tule hetkessä, vaan kehittyy pikkuhiljaa pään kasatessa tekemättömiä tehtäviä ja arjen askareita, samalla kun yrität käydä normaalisti töissä. Työuupumus ei välttämättä tule vain pelkästään työkiireistä ja työhön liittyvistä ongelmista, vaan vaikea työ- ja oma henkilökohtainen elämäntilanne voivat tehostaa toisiaan. Kun stressi kasaantuu liiaksi itselle, se voi purkautua niin lujaa, että keho pakottaa itsensä pysähtymään eikä halua toimia enää normaalisti. Lopulta työt saavat aivosi menemään niin ylikierroksilla, ettet saa vapaa-ajallasikaan ajatuksia pois työpaikan aiheuttamasta stressistä. Väsymyksestä voi aiheutua monia mielenterveydelle haitallisia ongelmia, kuten masennus ja ahdistushäiriöt. Masennus onkin yleisin burnoutin aiheuttama mielisairaus. Ylikuormittunut pääkoppa on kuin tehdas, jossa punainen nappi pysäyttää koko linjaston.

 

/Anonyymi

Pin It on Pinterest