Sanotaan että, lapsi tai nuori, joka asuu perheessä, jossa on mielenterveys – ja/tai päihdeongelmia omaksuu tietyn roolin perheessä. Näissä perheissä roolit toimivat eräänlaisena selvitymiskeinona. Kokeakseen niin vähän tuskaa kuin mahdollista ja löytääkseen oman paikansa perheessä lapsi tai nuori omaksuu tietyn roolin, jonka avulla hän kokee itsensä tärkeäksi ja nähdyksi. Nämä lapset ja nuoret auttavat perhettään ylläpitämään tietynlaisen tasapainon perheessä.  Selviytyäkseen nämä lapset ja nuoret sopeutuvat ja kehittävät eri selvitymistapoja.  Joskus lapselle tai nuorelle voi kehittyä psykosomaattisia oireita kuten päänsärkyä, pahoinvointia tai vatsakipua.

Neljä tavallisinta roolia:  

Sankari, se reipas nuori joka aina auttaa kotona. Hän siivoaa, tiskaa, tekee ruokaa ja hoitaa sisaruksiaan. Lapsi on vastuullinen, hänellä on aina paljon tekemistä ja hän suunnitellee kaiken kunnolla. Lapselle ei jää paljon aikaa olla lapsi, kun hän toimii vanhemman vanhempana.  

Kapinallinen, se, joka aiheuttaa kaaosta sekä omassa elämässä ja ympärillä. Kapinallinen on se, joka usein aiheuttaa kaaosta sekä omassa, että muiden elämässä.  Näyttää vihansa, surunsa, avuttomuutensa ulospäin ja vetää huomion perhetilanteesta itseensä, joutumalla itse vaikeuksiin.  Kapinallinen saattaa lintsata koulusta, tehdä rikoksia tai aloittaa päihteiden käytön aikaisin. Joskus kapinallisen oireet tai käyttäytyminen sekoitetaan esimerkiksi adhd oireisiin.   

Hiljainen lapsi sopeutuu usein ympäristöön niin hyvin, että häntä ei edes huomaa. Tämä lapsi tai nuori ei yritä estellä mitä perheessä tapahtuu, vaan on vain osa perhettä. Hän pysytellee omissa oloissa ja vanhemmat tai opettajat eivät huomio häntä sillä hän eristäytyy.    

Pelle on se lapsi tai nuori, joka haluaa, että kaikki ovat iloisia, voivat hyvin ja ovat ystäviä. Perhe kääntyy usein tämän lapsen tai nuoren puoleen, kun perheessä on riitoja.. Lapsi tai nuori, joka omaksuu tämän roolin naurattaa muita tarpeen tulen, mutta häntä ei usein otetta tosissaan. Lapsi tai nuori piiloutuu pellemaskin taakse ja hänellä on vaikea ajatella itseään.  

Olen itse kasvanut perheessä, jossa on ollut mielenterveys – ja päihdeongelmia ja omaksuin todella selkeän sankari roolin. Aloin jo lapsena huolehtimaan käytännön asioista kotona kuten pyykkien ripustaminen, tiskien hoitaminen, siivoaminen, ruoanlaitto, koirien ulkoilutus ja pikkuveljestä huolehtiminen.. Minulla ei ollut oikein aikaa olla lapsi tai ottaa rauhallisesti koska kannoin jonkinlaista vastuuta ja stressiä siitä, että minun pitää hoitaa tietyt tehtävät tai sitten tapahtuu jotain.  Isälläni oli vaikea päihdeongelma, hän suuttui usein ja oli myös joskus väkivaltainen.  Sankari rooli näkyi sillä, että hoidin kotiaskareet, veljeni, koiria, menin riitojen väliin, tyhjensin pulloja ja näytin vain vahvan puolen ulospäin. Muutimme myöhemmin erilleen isästä ja ajattelin, että nyt voin rentoutua, mutta olin väärässä.   Äitini masentui, mutta en oikein aluksi ymmärtänyt mitä tapahtui, oletin vain, että hän oli väsynyt koska hän oli ennestään jo sairas.   Hänen tilanteensa pahentui, kun olin yläasteella, hän asui periaatteessa olohuoneen sohvalla ja kieltäytyi nukkumasta omassa sängyssään omassa huoneessaan ja ainut mitä hän tänä aikana teki oli, nukkui ja kävi töissä. Kun olin yläasteikäinen olin jo niin tottunut hoitamaan kaiken kotona, koska olin tehnyt sitä jo monen vuoden ajan, mutta nyt sain enemmän ja enemmän vastuuta. Aloin hoitamaan perheemme raha-asioita, lajitelin ja maksoin laskuja koska äiti ei voinut tehdä sitä saamatta paniikkikohtauksia, koska olimme saaneet rahaongelmia isän päihdeongelmien vuoksi. Koulunkäyntini heikkeni vuosi vuodelta ja arvosanani laskivat koska minulla i ollut energiaa koulutehtäviin.   Tämä tilanne ei vaikuttanut sosiaaliseen elämääni merkittävästi, sillä laitoin aina ”maskin” päälle kun tapasin ihmisiä ja jatkoin myös harrastustani, ainut olivat, että en ikinä kutsunut ketään meille kylään koska pelkäsin, että kotona olisi jokin ”tilanne”päällä.  Kun aloin työskennellä autoin perhettäni myös rahallisesti maksamalla laskuja, koska koin jonkinlaista vastuuta siitä, että minun tulisi auttaa.  

Kaiken kokemani stressin vuoksi sain määrän erilaisia oireita, jotka alkoivat jo nuorena migreeni – ja paniikkikohtauksilla, joiden seurauksena pyörryin tilanteissa, jotka koin stressaaviksi. Tätä tapahtui usein ala-asteella mutta myös jonkin verran yläasteella. Minulle kehittyi jonkinlainen PTSD sekä paha ahdistus ja syömishäiriö. Hain apua kaikkien oireiden vuoksi. Migreeni on läsnä vielä tänä päivänä ja sille en voi tehdä mitään, mutta paniikki – ja ahdistuskohtauksia pystyn kontrolloimaan, totta kai koen ahdistusta joskus enemmän tai vähemmän mutta en samalla tavalla ja syömishäiriöni on hallinnassa.  Sen minkä näen sarkastisen hyvänä tästä elämäntilanteesta, on se, että olen todella järjestelmällinen ja pystyn pitämään kodin siistinä koska minulla on jo monen vuoden kokemus siitä.  

 Tänä päivänä perhetilanteeni on vakaa, totta kai jokainen meistä kantaa omia traumoja, mutta niihin olemme saaneet apua ja saamme edelleen. Olemme kuin mikä tahansa muu perhe, jolla on hyvä koti ilman rahallisia ongelmia ja isäkin raitistui monen vuoden jälkeen.  

Tämän artikkelin avulla haluan herättää huomionne niihin lapsiin ja nuoriin, jotka ehkä esittävät joitakin näistä rooleista ulospäin tai käyttävät tiettyä maskia. Jos koet edes hiukan huolta, on parempi reagoida kuin olla tekemättä mitään, koska lapselle tai nuorille tilanne voi olla todella raskas ja hän saattaa jäädä paitsi osasta lapsuuttaan tai nuoruuttaan.  Pelkästään kysymällä henkilöltä tilanteesta tai kysymällä miten hän voi auttaa ja tekevät eron. Vaikka henkilö ei vastaa tai ei ole rehellinen tulee hän muistamaan, että kysyit ja jos kysyt uudelleen myöhemmin, saatat saada nuoren luottamuksen. Nämä perheet tarvitsevat tukea niin nopeasti kuin mahdollista jotta tilanne ei mene huonompaan suuntaan. Oikealla avulla tilanne voi parantua kaikkien kannalta, vaikka perheessä on vakavia ongelmia ei se tarkoita, että perhe tai perheenjäsenet tuomittu vaan he voivat pärjätä yhtä hyvin kuin kuka tahansa muu, jos he saavat hiukan tukea matkan varrella.  

 

 – Nimetön

 

Pin It on Pinterest