Kun lapsi sairastuu mielenterveyden häiriöön, se vaikuttaa koko perheeseen. Seurauksena huomio keskittyy usein sairastuneeseen lapseen, ja sisarukset voivat jäädä huomiotta. Sisaruksena oleminen mielenterveysongelmista kärsivälle voi tuntua tunteiden vuoristoradalta. Voi olla vaikeaa tietää, mitä pitäisi tehdä tai miten pitää olla, ja pelko unohdetuksi tai yksinäiseksi jäämisestä voi kasvaa, mikä lisää riskiä sairastua itsekin mielenterveysongelmiin. Siksi on tärkeää, että myös omaisena olevat sisarukset saavat tukea, kun lapsi sairastuu mielenterveyden häiriöön.
Kun lapsi kärsii mielenterveysongelmista, vanhemmat saattavat tuntea halua suojella perheen muita lapsia jättämällä kertomatta tai puhumatta asiasta. Lapset kuitenkin huomaavat, jos perheessä jokin ei ole kuten ennen, ja tiedon puute voi johtaa huoleen, turhautumiseen ja pelkoon. Avoin keskustelu voi auttaa ehkäisemään leimautumista, häpeää ja yksinäisyyttä. Se luo myös turvallisemman ja kunnioittavamman ilmapiirin kotiin. Kun asiasta puhutaan lapselle, on tärkeää tehdä se ikätasoisesti. Lapselta voi kysyä, mitä hän tietää ja onko hän huomannut muutoksia, selventää mahdollisia väärinkäsityksiä ja kertoa, että on täysin sallittua puhua omista tunteistaan ja kokemuksistaan. Lasta voi myös muistuttaa siitä, että hänen tulisi mahdollisimman hyvin jatkaa omaa elämäänsä ja säilyttää normaalit rutiinit, vaikka tilanne kotona on muuttunut sekä se, että ei ole hänen vastuullaan ratkaista tilannetta. On myös tärkeää välittää viesti siitä, että apua on saatavilla sekä sairaalle sisarukselle, että omaisena toimivalle sisarukselle (Swick, n.d.).
Monia sisarusomaisia ei huomioida, osittain ajan ja resurssien puutteen vuoksi, mutta myös siksi, että ei tiedetä, miten asiaa tulisi lähestyä lapsen kanssa. Lapsi, jonka sisarus kärsii mielenterveysongelmista, on itsekin suuremmassa vaarassa mielenterveysongelmien kehittymiselle. Se, miten lapsi tilanteeseen reagoi, riippuu olemassa olevista riski- ja suojatekijöistä (Stiftelsen Allmänna Barnhuset, n.d.). Vanhempien lisäksi on tärkeää, että lapsella on joku muu aikuinen, johon hän voi tukeutua, esimerkiksi koulukuraattori. Vertaisryhmästä saatu tuki voi myös olla monelle merkittävä apu. Ajatus siitä, että muut ovat samassa tilanteessa ja ymmärtävät, miltä se tuntuu, voi tuoda turvaa. Lapsi saattaa myös tarvita ylimääräistä apua koulutyössä ja muissa arjen asioissa, jotta elämä sujuisi mahdollisimman normaalisti haastavasta tilanteesta huolimatta (Kunskapsguiden, 2019).
Kun lapsi on omainen sisarukselle, joka on sairastunut, hän voi reagoida eri tavoin. Lapsilla ei ole samaa kokemusta ja tietoa kuin aikuisilla, ja he tuntevat usein huolta, kun jokin ei ole kuten ennen. Huoli voi ilmetä esimerkiksi vihana, uniongelmina, keskittymisvaikeuksina sekä fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä ja pahoinvointina. Monet lapset kokevat häpeää perhetilanteestaan eivätkä halua kertoa ulkopuolisille, mitä tapahtuu kotona. He voivat myös tuntea syyllisyyttä siitä, että itse voivat hyvin ja jatkavat elämäänsä normaalisti, vaikka perheenjäsenellä on vaikeuksia. Lisäksi he voivat tuntea katkeruutta siitä, että sairas sisarus saa paljon huomiota, ja he saattavat joutua ottamaan vastuuta itsestään aikaisemmassa iässä kuin muut lapset (Socialstyrelsen, n.d.). On myös tärkeää muistaa, että perheenjäsenen mielenterveysongelmaan sopeutuminen vie eri ihmisiltä eri ajan. Avoin kommunikaatio, tuki ja tieto auttavat kuitenkin sopeutumaan uuteen tilanteeseen (Mielenterveystalo, n.d.).
Sisarussuhde on usein elämän pisin ihmissuhde. Siihen voi liittyä sekä positiivisia että negatiivisia tunteita, ja sisarusten välinen vuorovaikutus tukee usein lapsen kehitystä. Sisaruskonfliktit antavat lapsille mahdollisuuden harjoitella tunteiden ilmaisemista sekä oppia taitoja, kuten miten puolustaa itseään, mutta myös miten antaa periksi. Viitanen Berglundin (2017) tutkimuksessa haastateltiin viittä lasta, joiden sisaruksella oli mielenterveysongelmia. Lapset kertoivat, että heillä oli hyvin vähän tietoa sisaruksensa mielenterveysongelmista. Sisarusomaiset käsittelivät vaikeita tilanteita eri tavoin, jotkut vetäytyivät mieluummin omiin oloihinsa, kun taas toiset hakivat turvaa vanhemmiltaan tai ystäviltään. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että sisaruksen mielenterveysongelman tyyppi tai vakavuusaste ei itsessään vaikuttanut terveeseen sisarukseen. Sen sijaan ratkaisevaa oli perheen ja ympäristön tarjoama tuki.
Sisarussuhde voi olla monille mielenterveysongelmista kärsiville lapsille tärkeä tukiresurssi. Erityisesti vanhemmilla lapsilla sisarus voi olla ensimmäinen henkilö, jolle he kertovat mielenterveysongelmistaan. Tällöin läheinen sisarus saattaa kokea, että hän rikkoo sisaruksensa luottamuksen kertomalla asiasta jollekin toiselle. Mutta lapsen tehtävä ei koskaan ole ottaa vastuuta sisaruksestaan. Kun on huolissaan sisaruksesta, on aina hyvä kertoa siitä luotettavalle aikuiselle (Galvin, 2024).
Yhteenvetona, on siis tärkeää kiinnittää huomiota myös sisaruksiin, joilla ei ole mielenterveysongelmia, ja antaa heille asianmukaista tietoa ja tukea. Perheen ja ympäristön tarjoamalla tuella sisaruksilla on paremmat edellytykset voida hyvin itse, ja se voi vähentää syyllisyyden, häpeän ja huolen tunteita.
Nadine Vikström, harjoittelija
Lähteet:
Galvin, G. (9 helmikuu 2024). How to support a sibling who’s struggling. Child Mind Institute. https://childmind.org/article/how-to-support-a-sibling-whos-struggling/
Kunskapsguiden. (7 toukokuu 2019). Stödinsatser – barn som anhöriga. https://kunskapsguiden.se/omraden-och-teman/barn-och-unga/barn-som-anhoriga/stodinsatser/
Mielenterveystalo. (n.d.). Hur påverkar de psykiska symtomen familjen?. https://www.mielenterveystalo.fi/sv/egenvard/egenvardsprogrammet-foraldrar-till-barn-med-psykiska-symtom/hur-paverkar-de-psykiska
Socialstyrelsen. (n.d.). Om barn som anhöriga. https://www.socialstyrelsen.se/ser-du-mig/om-barn-som-anhoriga/
Stiftelsen Allmänna Barnhuset. (n.d.). Barn som anhöriga. https://allmannabarnhuset.se/vart-arbete/barn-som-anhoriga/
Swick, S. (n.d.). Talking to your child about a sibling’s mental illness. The Clay Center for Young Healthy Minds. https://www.mghclaycenter.org/parenting-concerns/talking-children-siblings-mental-illness/
Viitanen Berglund, A. (2017). Barns upplevelse av att ha ett syskon med psykisk ohälsa. [Examensuppsats, Ersta Sköndal Högskola]. DiVA. https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:1106068/FULLTEXT01.pdf