Ystävänpäiväruno

LABYRINTTI 

aurinko talven keskellä

elämän voimavara

kantaa eteenpäin

täällä on hyvä

olla vertainen

auttaa

 

vihdoinkin yö väistyy

lähiö herättää

me, kaikki ja maailmankaikkeus

suuret sydämet

olemme toistemme kanssa

 

oma päätös

mutta kumminkin

kuljen hetken rinnallasi

taivaan kaari

 

ja riittävät sanat

läheisyys, intohimo

on rakkaus uskollinen

on revontulten luoma ilo

taivaalla loistaen

 

silittävät ryppyisiä kasvojasi

hymyilen sinulle

olen puhunut paljon

mutta sinä et vastaa

 

katson kasvoja ympärilläni

ilo loistaa

kuin jokainen haluaisi halata

sanoja

 

katselen myös luontoa

kukkia, aurinkoa

olen kiitollinen

 

yksiössä yö on ahdas

kaksi ihmistä

lähellä, melkein lähellä

toisen lämpö

kynttilöiden loiste

tunnelman luoja

 

hälytysajoneuvo ajaa

tulee vastaan

toivottavasti ei kukaan tuttu

ei ollut eilenkään

kyydissä ei tarvitsisi olla ketään

 

kaikille hyvää toivotan

vaikka asialla onkin kiire

 

 

ystävyytemme jatkuu

hyvä olla

seurassasi

tulen iloiseksi ja onnelliseksi

 

lisää kun saadaan

kahvia tai teetä

hivelee vaahtokarkki

aisteja

 

ja naapuri kurkkii

häiritsee minua

turvan luo

mutta hyvä naapuri

ei ole utelias

 

 

sanoja on paljon

pää ja ajatukset

jäiset kirjaimet

paperilla nauravat

aivan kuin kuulisivat

kevätauringon sirkutuksen

ja hellän tuulen vireen

kun ne hyväilevät poskiani

 

ja penkin takana

poika nauraa

kiireelle

aamun aikataulu sekaisin

ja ilta rauhaisa

ei mitään tehtävää

 

lähdin liikkeelle

silmät kiinni

 

 

 

puuton tunturin laki

hyvä latu hiihtää

ja ajatella

aurinko nousee

kaakao odottaa

lämmin kuin kesäpäivä

ja vesisade

kun pilvien seasta

näkyvät auringonsäteet

 

 

ikkunassa laulavat linnut

tuovat merkin

alkavasta

lämmittää

 

mieleni ulkoilee

halaa talven lumia

odotan sinua

 

hetkeksi suru voittaa

laulaa lintujen lauluissa

vihdoin hengähtää

ainutlaatuinen matka

tuo voimaa

vahvan siteen

kertoo surun ja ilon

 

herään aamuun

talvi on kissan jäljet

kourissa lapio

mutta jäljet jäivät

lahjoiksi revontulten maahan

 

ja me olemme suurta kokonaisuutta

auringon lapsia

ilmojen teitä kulkien

lintuja

lennellessä taivaisiin

harhailevia ajatuksia

jotka silittävät ryppyisiä kasvojasi

 

hymyilen sinulle

olen puhunut paljon

mutta sinä et vastaa